on nyt lämpöinen niin,
kun jälleen sinusta saan pitää taas kiinni.
Vuodet ovat vierineet pois,
sun luokses löysin mä tien
uudelleen.
Kaulunkin sua kaivannut oon,
ja tunnen muualla vaik' oon onneton.
Ehkä sinut omakseen saan,
jos uskoat rakkauteen.
Näin toivon!
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikkea, antaisin.
Elämäni oisi tyyliä,
jos et voisi pysyä nyt viedelläin
mun kulun pyydän.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikkiani mä antaisin.
Eikä mä mun voisi, justi,
eikä voisi jäädäkäänsä nyt mun
luon.
Un omista nyt mietin mä vaan,
ja toivon sinusta taas ystävän saan.
Eteenpäin kun näin haluan,
sun kanssa rakkaim
pain tulet vaan.
Viedelläs kun istun mä näin,
ja huomaan kättäs pidä
mun kädessäin.
Varmuutta mä siitä nyt saan,
ja uskon taas tulevaan, näin toivon.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikkeni mä antaisin.
Elämäni oisit yhjä,
jos et oisit pysyä nyt viedellä
mun kunkkyydän.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikkeni mä antaisin.
Iikänä mun oisi,
jos et eikä voisi jäädäkäänsä nyt mulla.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikenin mä antaisin.
Elämäni oisi tyhjää,
jos et voisi pysyä nyt
viedelläin mun kumpyrän.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikenin mä antaisin.
Ikävä mun oisi,
jos et ehkä voisi jäädä käänsä nyt mun luo.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin,
kaikeni mä antaisin.
Elämäni oisit, tyyppiä jos et oisit,
pysyhän nyt viedelläin mun kolpyynä.
Sinut haluaisin, vain sua rakastaisin...